Hammashuolto Suomessa

Hampaiden vikoja ja sairauksia on hoidettu niin kauan kun ihmiset ovat eläneet. Entisaikaan helpotusta haettiin välskäreiltä ja puoskareilta, jopa sepiltä ja naapureilta kun tarvittiin työkaluja ja voimaa poistamaan hampaita. Hammasongelmat olivat hyvin yleisiä suomalaisissa perheissä jopa 70-luvulle asti, jolloin aloitettiin suuret kampanjat erityisesti lasten hampaiden hyvinvoinnin puolesta. Samoihin aikoihin kauppoihin ilmestyi fluorihammastahnat. Tämän kampanjan ja sitä seuranneiden toimenpiteiden takia Suomen hammashuolto nostettiin 20 vuodessa huonompien joukosta maailman kärkitasoon. Tällä hetkellä vastuu Suomen hammashoidosta on kunnilla. Aikuisten ja lasten hampaita hoitavat jokaisen kaupungin terveyskeskukset.

Kuntien vastuulla on väestön hammashoidon ja suun terveyden seuranta, terveysneuvonnan ja tarkastusten järjestäminen, suun sairauksien ehkäiseminen, tutkiminen ja hoitaminen. Tietyissä tilanteissa kunta on velvollinen ohjaamaan potilaan jatkotutkimuksiin ja -hoitoon. Kuntien hammashoito tekee yhteistyötä alueen erikoissairaanhoidon, muun terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kanssa. Terveyskeskuksien lisäksi kunnat voivat kuulua kuntaliittymään tai ostaa hoitopalvelut ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Kaikilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet päästä hoitoon. Kuntien velvollisuus on kiireettömissä tapauksissa järjestää hoito kolmen kuukauden sisällä. Joissain kunnissa suuren kysynnän ja hammaslääkäripulan takia hammashoitoon on muodostunut jonoja, joita kunnat pyrkivät purkamaan kouluttamalla lisää hammaslääkäreitä.

Lasten hammashoito on ilmaista

Suomessa alle 18-vuotiaiden hammashoito on ilmaista. Vanhempi saa opastusta lasten hammashoitoon jo raskausaikana neuvolasta. Vanhemman oma hyvä suuhygienia luo pohjan lapsen terveelle suulle. Kahden ensimmäisen vuoden aikana lasten hampaita tutkitaan ja seurataan neuvolakäyntien yhteydessä. Tuolloin tärkeintä on estää reikiintymistä aiheuttavien bakteerien siirtymistä vanhemmasta lapseen. Tarvittaessa lapsi ohjataan hammaslääkärille. Yli kolmevuotiaat lapset siirtyvät alueen terveyskeskuksen hammashoidon piiriin. Lapsi kutsutaan kolme kertaa hammastarkastukseen ennen kouluikää. Ennen 9 ikävuotta hammaslääkäri käy läpi lapsen hampaat sekä aiemmat hammaslääkärikäynnit ja tekee arvion oikomishoidosta. Koulussa hammashoito on osa kouluterveydenhuoltoa. Koululaistarkastukset tehdään neljän vuoden välein.

Alle 18-vuotiaat opiskelijat kutsutaan kerran tarkastukseen opiskelun aikana. Yli 18-vuotiaat joutuvat maksamaan hoitomaksujen lisäksi myös perusmaksun jokaisesta hammaslääkärikäynnistä. Perusmaksu riippuu siitä kuka hoidon tekee. Jos kyse on suuhygienististä, perusmaksu on noin 10 euroa, hammaslääkäri maksaa noin 13 euroa ja erikoishammaslääkäri noin 19 euroa. Perusmaksuun siis lisätään myös hoitomaksut, jotka vaihtelevat 8 euron ja 150 euron välillä. Hintaan vaikuttaa käytetyn ajan lisäksi hoidon vaativuus. Kela voi korvata osan maksuista. Joissain kunnissa ja kuntayhtymissä on käytössä myös sosiaali- ja terveysministeriön palveluseteli, jota voidaan käyttää hammashoidon maksamiseen.

Yksityiset hammashoitolat valtaamassa markkinoita

Julkisen hammashoidon pitkien jonojen ja toimipaikkojen olemattomuuden takia yksityiset hammashoitolat ovat lisääntyneet huimasti 2000-luvulla. Ne ovat erikoistuneet kaikenlaiseen hammashoitoon perustarkastuksista vaikeisiin kirurgisiin toimenpiteisiin ja erikoishammashoitoon. Yksityiset hammaslääkärit hoitavat myös esteettisiä hammasvaivoja. Yksityisiä hammaslääkäreitä käyttää vuosittain noin miljoona suomalaista, mikä on saman verran kuin julkisia käyttävien määrä. Niitä suosivat pääosin aikuiset potilaat. Yksityiset hammaslääkärit ovat kuitenkin kalliimpia kuin julkinen hammashoito ja, vaikka Kela korvaa hoidoista noin 15 %, korvattava summa näkyy yleensä hammaslääkärin vastaanotolla. Joillain yksityisillä hammaslääkäreillä kelpaa maksutapana palveluseteli, etenkin kunnissa, joissa ei ole omaa julkista hammashoitoa.

Yksityisen alan terveydenhoitoon, etenkin hammashoitoon, ollaan tutkimusten mukaan erittäin tyytyväisiä. Ero julkiseen sektorin hammashoitoon on muutama prosenttiyksikkö. Yksityinen hammashoitoala on onnistunut vastaamaan asiakkaittensa korkeisiin odotuksiin. Tutkimuksen mukaan yksityisellä puolella potilas oli 73 prosentin todennäköisyydellä valmis suosittelemaan hammashoidon toimijaa, kun julkisella puolella sama luku oli vain 50 prosenttia. Yleisesti suomalaiset ovat kuitenkin tyytyväisiä yksityisissä ja julkisissa hammashoitoloissa saamaansa hammashoitoon. Se on korkein tyytyväisyyden taso verrattuna muihin tutkimuksessa olleisiin terveydenhuollon aloihin. Tulevaisuudessa valtion tavoitteena on monipuolistaa ja parantaa julkista hammashoitoa entisestään, jolloin asiakastyytyväisyyden odotetaan kasvavan.